Isoisäni Kaarle, Kalle Mansikkalan sukuvaiheista ei ole sukuselvitystä, mutta hänenkin lapsuutensa ja nuoruutensa ovat mielenkiintoiset, ja etenkin hänen sukunimensä tausta. Se olikin jännittävä selvitysprosessi joka lopulta ratkeaa nelivuotisen työn tuloksena 10.12.2021. Kuulumme suursukuun, joka on kotoisin Heinolan mlk Lusista, ja jonka merkittävä kiintopiste on Mansikkalan rustholli. Kirkonkirjoissa tehdyn töppäyksen vuoksi tämä yhteys pääsi välillä katkeamaan.
There is a summary in english at the end of the story.
Aloitan alusta.
Tiesimme, että isoisäni Kaarle ”Kalle” Mansikkalan isää kutsuttiin nimellä Nikkari-Hintriikki. Arvelin, että oikea nimi on varmaankin ollut Henrik, jonka hänen vanhin poikansa peri. Hänen sukunimestään ei ollut tietoa. Hintriikki avioitui ylempään säätyyn kuuluvan talon tyttären kanssa. Näin kertoo serkkuni Vesa kuulleensa omalta Veikko isältään. Alempaan säätyyn avioituneella naisella ei tuolloin ollut perimysoikeutta kotitaloonsa, vaikka saattoi säilyttää nimensä. Mikä hänen nimensä sitten oli, sekään ei harmi kyllä ollut tiedossamme, ei etu- eikä sukunimi.
Molemmat selvisivät sitten lopulta - mutta sen paljastan vasta tekstin lopussa. Malttia.
Kaarle, Kalle Mansikkala (30.6.1877-10.2.1933 ) noin 30-vuotiaana.
Kalle oli tiedossamme olevista Nikkari-Hintriikin lapsista nuorempi, ja se merkitsi lähtöä työn hakuun kodin ulkopuolelta. Kun Kalle lähti Helsinkiin leipurinoppiin teki isä Hintriikki pojalleen matkakirstun, joka on suvun hallussa edelleenkin.
Arkun kansi kului vuosien saatossa urille, joissa puun syyt jäivät pintaan, perheen pojat kun mielellään istuivat arkun päällä. Se oli nuorena kuolleen Ahdin lempipaikka. Itsekin olen tuota kantta istumalla kuluttanut.
Aloitteestani kunnostimme sen isäni kanssa 1970- luvulla, minä putsasin ja maalasin sen alkuperäisen värityksen mukaan, mutta kirjailun teki isäni toisen hämäläisen kirstun mallin perusteella. Alkujaan kirjailua ei ollut. Isäni Sven oli käynyt Ateneumin koristetaiteilijain linjan, ja oli näin alan ammattilainen.
Kuvat arkusta: Mikko Mansikkala Jensen
Nikkari-Hintrikin valmistama matka-arkku on myös taidokasta ammattilaisen työtä, jossa on lokerot eri tarpeisiin.
Mansikkala- nimen jäljillä
Mistä sukunimemme Mansikkala tulee on tässä vielä arvailun varassa, mutta seuraavassa sen arvailun logiikkaa.
Nikkari-Hintriikille emme tienneet sukunimeä. Alustalaisilla ei sitä tuohon aikaan aina ollut, vaan käytettiin isän etunimen johdannaista, kuten Mamman suvussa. Mutta Kaarlella oli sukunimi Mansikkala, kun hän lähti Helsinkiin leipurinoppiin 1893 (tai 1894, jonka isäni kirjasi muistinvaraisesti kirstuun, taikka 1896 kuten eräässä virkatodistuksessa lukee). Tiedettiin, että hänen lapsuudenkotinsa oli Heinolan Lusissa. Niinpä hain Googlen karttakoneella sanoja Lusi Mansikkala, ja näin pääsin alkuun. Lusista löytyi Mansikkala pariinkin kertaan.
Seudun suurtila oli ja on edelleenkin Mansikkalan rustholli. On luontevaa olettaa, että siitä nimi jotenkin periytyy. Mutta miten?
Ehdin jo arvailla, että ehkä nimi onkin Kallen äidin perua, jos hän oli tuon rusthollin tytär tai muuten sinne sukua. Mutta ei, näin ei näyttänyt olevan. Mutta tämä selviää vielä. Malttia, malttia.
Mansikkala, Lusi. Googlen ilmakuva kahdelta korkeudelta.
Ruotsin vallan ajalla suuret talot Etelä-Suomessa aseistivat sotaväkeä varten ratsumiehen ja ratsun, ja saivat siitä tilalleen rusthollin arvon sekä verohelpotuksia. Tällaisia tiloja oli Heinolan seudullakin useita, ja eräät muutkin niistä liittyvät sukuumme. Tämä järjestely päättyi 1808, kun Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta.
Sen jälkeen rustholleille määrättiin erityiset maksut sotaväen rahoittamiseksi mikä jatkui vuoteen 1886 asti. Rusthollit, ratsutilat, muodostivat eräänlaisen talonpoikaisen eliitin. Nämä talonpojat olivat usein maatalouden uudistusten edelläkävijöitä, ja vaikuttivat muutenkin maaseudullekin levinneisiin ilmiöihin ja aatteisiin.
Kuva: Maija Mansikkala
Tuossa oikealla pikkukuvassa keltainen päätie on kuuluisa Lusin suora, Mansikkala on siitä länteen.
Google karttahaulla löysin Lusin pitäjäkeskuksen eteläpuolelta pitkän maantien, jonka nimi on Mansikkala, ja sen puolivälissä paikantuu Mansikkala, josta ilmakuva tuossa edellä. Arvaan: mainittu rustholli.
Lusi tunnetaan nykyisin 5-tien varrella olevasta ilmavoimien varalaskupaikasta. Aiemmin se tuli tutuksi Esko Riihelän liikenneradiosta hankalana viikonloppu- ja pyhäliikenteen ruuhkapaikkana. Mansikkala on Lusin suoralta pari kilometriä länteen.
Tältä seudulta on lähtöisin useita Mansikkala- sukuja. Vesa- serkku kertoo tavanneensa heitä mm. eräissä häissä. Siinä selvisi, että samoilta seuduilta kummankin isovanhemmat ovat lähtöisin, vaan eivät ole keskenään sukua. Tai ehkä olivatkin, vaan eivät sitä silloin hoksanneet. Internetin avulla löytyy oikein sukutaulu, jossa on Mansikkalan rusthollin väkeä. Siinä on myös Kalle Mansikkala, mutta syntymäaika ei täsmää, joten kyse ei voi olla meidän Papasta.
Joukukuussa 2021 saan sitten uutta tietoa. On aihetta muuttaa arviota sukulaisuudesta! Palaan siihen vielä.
Tämä Hahl- suursuvun taulu löytyi googlaamalla netistä, josta otin kuvakaappauksen. Siinä on Lusin Mansikkalan rusthollin väkeä, ja jopa yksi Kalle Mansikkala, mutta tämä on syntynyt kaksi vuotta isosisääni myöhemmin. Eikä Nikkari-Hintriikistä näy häivääkään. (Jos et saa kuvien tekstistä selvää klikkaa kuvaa suuremmaksi.)
Hahl- suvusta on tehty parikin sukukirjaa ja niistä toinen on kaksiosainen. Mansikkala- nimisiä löytyy kirjoista useita, mutta ei meidän sukuamme. Kirjoihin pääsy on edellyttänyt omaa aktiivisuutta, kertoi näiden omistaja Leena Tuominen. Mutta katsopa ylempää kuvaa, jossa rusthollin maita on jaettu, eritoten Ristola- nimeä. Se on yksi ratkaisun avaimista! Kuvat: TM
Aikani nimen alkuperää turhaan jäljitettyäni soitan Heinolassa asuville Mansikkala- nimisille, ja löydän lopulta Jukka Mansikkalan, joka on nykyisen Mansikkalan isäntä, jo 15. polvessa hän kertoo. Rusthollin arvon talo sai 1597. Mansikkala- tilan nimi löytyy maakirjoista vuodesta 1539 asti. Isojaon aikaan tilan päärakennus siirtyi Lusin kylästä nykyiselle paikalleen, sinne missä Mansikkalan tilan maatkin ovat. Siitä on myös käytetty nimeä Uusi Lusi.
Mansikkalan rustholli elokuussa 2017. Kuvat: Maija Mansikkala
Ja nyt joulukuussa 2021 tiedän, että juuri näin on käynyt.
Vielä selvityksen tässä vaiheessa saadaan vain arvailla nimen perua. Palaan tähänkin vielä.
Vielä selvityksen tässä vaiheessa saadaan vain arvailla nimen perua. Palaan tähänkin vielä.
Veljekset Kalle ja Heikki Mansikkala
Kaarlen sisaruksista tiesimme ainoastaan vanhemman veljen Johan Henrik (Heikki) Mansikkalan (12.8.1874-2.1.1941). Hän asui tai asioi 1900- luvun alussa Heinolassa, mistä lähetti uudenvuoden tervehdyksen postikortilla 31. Joulukuuta 1908 veljelleen Kaarlelle, joka asui tuolloin perheineen Hämeenlinnassa Hallituskatu 50:ssä. Kortin kirjoittaja on ”veljesi Heikki”.
Henrik (Heikki) Mansikkala kuoli Helsingissä mikä käy ilmi Toini- tyttären ja Henrikin ”veljen perheen” lehteen laittamasta kuolinilmoituksesta. Se löytyi isäni sisaren, Aune Fasterin jäämistöstä. Muotoilusta voi vetää johtopäätöksen että Kalle ja Heikki olivat Hintriikin ainoat lapset. Ilmoituksen "Veljen perhe" tarkoittaa Kalle Mansikkalan perhettä, Kalle itse oli tuolloin jo kuollut. Olen syntynyt samana vuonna kuin Heikki kuoli, siksi meillä vielä elossa olevilla ei ole hänestäkään muistikuvaa.
Heikki/Henrik Mansikkalan tytär Toini ( myöhemmin Sacklin) kävi usein Leppävaaran Mansikkalassa sukuloimassa. Samoin nuori mies, joka saattoi olla samaa sukua, mutta nimeä en vain muista.
Aune Fasterin kuvista löytyi otos, jossa Olga Mamma, hänen vanhin poikansa Bertil ja tämän vaimo Saima ovat yhdessä Heikki- veljen tyttären, Toini (Sacklin) Mansikkalan kanssa. Kuva on otettu Leppävaaran Mansikkala- talon piharakennuksen seinustalla. Henkilöt on kuvan taakse nimennyt isäni Sven.
Isäni kansiosta löytyy tämä kuva, jonka henkilöitä ei ole nimetty. Mutta eikös tuo Mamman takaa kurkkaava nuori nainen ole sama kuin yläkuvassa oleva Toini? Silloin voi päätellä, että mies vasemmalla on hänen isänsä, eli Papan veli Heikki, ja oikealla on hänen vaimonsa, Sigrid, kutsumanimi Siiri, omaa sukua Lehtonen.
Heikki-sedän vaimon nimi selviää kun saan (osin tämän blogin ansiosta) kyselyn Talvisodassa 1.1.1940 kaatuneesta agronomi ja vänrikki Lauri Henrik (Heikki) Mansikkalasta (6.5.1907 - 1.1.1940). Kaatumiseen liittyvissä tiedoissa on myös tiedot hänen vanhemmistaan. Tästä myös selviää Heikki- sedän oikea ammatti, maalari. Me kolmannen polven lapset luulimme, että hän oli isänsä tavoin puuseppä. Iso-setämme on juuri se "maalari" Mansikkala, jonka rusthollin isäntä Jukka Mansikkala muistaa Lusista muuttaneen Helsinkiin. Ja hänen 96- vuotias tätinsä muistaa (talvella 2021), että ”maalari Mansikkala” oli käynyt tapetoimassa rusthollin huoneita, joskus 1930-luvulla.
Myöhemmin löydän vielä tiedot Toini Sacklin os. Mansikkalasta My Heritage haulla, mikä viittaa siihen ettei hänellä ole jälkeläisiä. Joku on käynyt kuvaamassa hautakiven Malmin hautausmaalla, josta tiedot on poimittu arkistoon.
Mutta takaisin pääpolulle, ja Mansikkalan nimen arvoitus alkaa ratketa. Aune Fasterin kokoelmasta löytyi vielä Heinolassa otettu kuva pariskunnasta, jota ensin arvelin Papan Heikki- veljeksi ja hänen vaimokseen. Mutta koska pari on melko iäkäs siinä melko varmasti istuukin itse Nikkari-Hintriikki ja hänen emäntänsä Anna-Liisa.
Nikkari-Hintriikki ja hänen vaimonsa Anna-Liisa?
Kuva on vanhanaikainen, pahville liimattu, tiedossa ei ole milloin se on otettu eikä siihen liity henkilötietoja.
Mutta miehen nenä on kyllä samaa muottia kuin Pappa Kallella.
Nikkari-Hintriikki "löytyy"
Tuon edellä olevan olin ehtinyt kirjoittaa valmiiksi, kun lopulta isoisänisäni, Nikkari-Hintriikin henkilöllisyys saa kuin saakin virallisen dokumentin muodossa valaisua, samoin hänen vaimonsa henkilöllisyys. Olin yrittänyt löytää näitä tietoja paitsi tuolla edellä olleista Hahl- suvun sukuselvityksistä, ja hakemalla netissä olevista sukuselvitysarkistoista. Jälkimmäiset päättyivät harmillisesti Heinolan maaseurakunnan osalta 1850- luvun puoliväliin, kun tarvittavaa tietoa olisi voinut löytyä Papan syntymäajan 1877 perusteella.
Jouluna 2016 lähetin kyselyn Heinolan seurakunnalle, jolla halutut tiedot on arkistoituna. Kun vastausta ei kuulunut Vappuun 2017 mennessä kysyin asiaa sähköpostilla uudestaan. Sieltä tuli ensin pahoittelut henkilöstöpulan ja työterveysongelmien aiheuttamista työpaineista, jotka olivat viivästyttäneet etsintää. Toivottivat tervetulleeksi itse katsomaan mikrofilmejä.
Seuraavana päivänä tuli uusi viesti. Muiden rästitöiden lomassa oli mikrofilmillä osunut silmiin virkatodistuksen kuva, joka ratkaisi ongelman ainakin osaksi.
Tästä virkatodistuksesta selviää monta mielenkiintoista asiaa. Nikkari-Hintriikin (13.5.1848-21.10.1917) nimi on alkujaan ollut Johan Henrik Johansson. Sukunimi on ajan tavan mukaan todennäköisesti isän nimen mukaan. Näin Papankin sukunimi on siis alkujaan ollut Johansson, kuten Mammankin!
Vuonna 1885 Hintriikki on ottanut tai saanut sukunimekseen Mansikkala. Virkatodistus ei kuitenkaan kerro miksi tai mistä tuo nimi tulee. Mutta rohkenen pitää kiinni arviosta, että se johtaa tavalla tai toisella Mansikkalan rusthollista.
Lusin Mansikkalan nykyinen isäntä, Jukka Mansikkala, antaa tukea arviolleni. Voi olla, että Nikkari-Hintriikki on ollut torppari, muonamies tai muu talon piirissä ollut työläinen, joka on saanut tämän nimen. Papit saattoivat tuohon aikaan antaa "ihan oikean" nimen isä- johdannaisen tilalle pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Se taisi olla virallisen nimipolitiikan mukaista siihen aikaan.
Lusin Mansikkalan nykyinen isäntä, Jukka Mansikkala, antaa tukea arviolleni. Voi olla, että Nikkari-Hintriikki on ollut torppari, muonamies tai muu talon piirissä ollut työläinen, joka on saanut tämän nimen. Papit saattoivat tuohon aikaan antaa "ihan oikean" nimen isä- johdannaisen tilalle pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Se taisi olla virallisen nimipolitiikan mukaista siihen aikaan.
Neljä vuotta tämän blogin kirjoittamisen jälkeen tulee lopulta varmistava tieto mistä Mansikkala nimi on tullut. Sokerit kuitenkin pohjalla. Ensin poiketaan Hartolassa.
Hintriikin vaimo Anna Liisa
Nikkari-Hintriikin vaimo Anna Liisa (Lisa), os. Sormunen
( 5.2.1845 - 10.7.1912), oli perimätiedon mukaan ison talon tytär, joka menetti perintöoikeutensa avioiduttuaan alempaan säätyyn. Vastoin arvailujani hän ei kuitenkaan ole Mansikkalan rusthollista vaan kaukaisemmasta pitäjästä, Hartolasta. Tämän nimisiä paikkakuntia löytyy useista maakunnista, mutta lähin on 40 km Lusista pohjoiseen. My Heritage sukusivustolta löytyykin vahvistus kotipaikkaan.
My Heritage kertoo Anna-Lisa Sormusen syntymätiedot. Hän on lähtöisin Hartolan pitäjän Pohjolan kylästä ja Peltolan talosta. Lisätietoja hänen suvustaan ei kuitenkaan löydy, ei edes vanhemmistaan.
Kotitalo Pessala tai Yli Pessala
Anna Liisa (Lisa) on tullut ensin Heinolaan, ja sieltä pari viikkoa ennen avioitumistaan, 28-vuotiaana, Heinolan maaseurakunnan kirjoihin, oletettavasti Hintriikin katon alle. He avioituvat 30.11.1873. Ensimmäinen lapsi syntyy nipin napin säädyllisessä ajassa. Tämä käy ilmi toisesta My Heritage taulusta, josta selviää myös heidän yhteinen kotipaikkansa. Harmi kyllä erehdyin sen poistamaan, mutta se kertoi, että Anna-Liisa on asunut Lusin kylässä Pessalan talossa, joka on aivan Lusin kyläkeskuksen lähellä.
Rusthollin Jukka Mansikkala tietää kuitenkin, että todennäköisesti talo on ollut nimeltään Yli Pessala eli Lusin kestikievari. Rakennus purettiin uuden tieltä 1960-luvulla, joten sitä ei enää ole.
Jukka muistaa oman isoisänsä asuneen koulukortteerissa nikkarin torpassa. Tätä miestä muistellaan nimellä "Nikkari Erik". Tämä on tapahtunut samaan aikaan kun isoisämme, Kalle, ja hänen vanhempansa ovat Lusissa asuneet. Siihen aikaan tuskin on ollut useita nikkareita samalla kylällä, joten voi hyvinkin olla perustetta arvata, että Jukan ja minun isosisäni ovat asuneet saman katon alla. Kenties olleet kaukaisia sukulaisiakin mikä selittäisi Jukan isoisän kortteeripaikan valintaa.
Tuossa ollaan kieltämättä reippaan arvailun puolella, mutta Nikkari-Hintriikin torppa lienee siis ollut Yli Pessalan kievarin torppa, tai torpaksi muutettu entinen kievari.
Nikkari- Hintriikin lapsuudenkodillekin löytyy nimi, ja ehkä oikea paikkakin, mutta siihen palaan kunhan tässä saadaan nimiyhteyksiin täysi selvyys. Vähältä pitää että nimemme tulisikin olla Ristola…
Nikkarin pojat Helsinkiin
Nikkarin pojat Helsinkiin
Pariskunta saa kaksi lasta, joista vanhin, Johan Henrik, syntyy 12.8.1874 ja saa isänsä nimet, ja kutsumanimen Heikki. Nuorempi veli Kalle, virallisesti Karl, tai Kaarle (1877) kuten myöhemmät kirkonkirjat kertovat, lähti jo ennen vanhempaa veljeään Helsinkiin leipurin oppiin. Virkatodistuksen mukaan virallinen muutto on ollut vasta 1896, kun perhetieto on joko 1893 tai -94.
Vanhempi Heikki- veli tuli sitten perässä pääkaupunkiin 1902. Tiedämme, että hänkin siellä avioitui ja sai ainakin kaksi lasta, kuolinilmoituksen laittaneen Toinin, ja Talvisodassa kaatuneen Laurin. Muistan lapsuudestani, että Toini kävi myös kylässä Leppävaarassa. Lauri nousee muistoihin vasta Talvisotaa koskevan kyselyn myötä. Todella, hänhän oli setäni Veikko Mansikkalan hyvä ystävä. Veikko- setä antoi serkku-ystävänsä nimen omalle pojalleen, Lauri Vesa-Veikolle, Laurin kaaduttua talvisodassa uudenvuodenpäivänä 1940.
Lauri on haudattu Hietaniemen sankarihautausmaalle, hauta numero 230, lähelle marsalkka Mannerheimin hautaa.
Vanhempi Heikki- veli tuli sitten perässä pääkaupunkiin 1902. Tiedämme, että hänkin siellä avioitui ja sai ainakin kaksi lasta, kuolinilmoituksen laittaneen Toinin, ja Talvisodassa kaatuneen Laurin. Muistan lapsuudestani, että Toini kävi myös kylässä Leppävaarassa. Lauri nousee muistoihin vasta Talvisotaa koskevan kyselyn myötä. Todella, hänhän oli setäni Veikko Mansikkalan hyvä ystävä. Veikko- setä antoi serkku-ystävänsä nimen omalle pojalleen, Lauri Vesa-Veikolle, Laurin kaaduttua talvisodassa uudenvuodenpäivänä 1940.
Kuva: Ari Vaisanen
Lauri on haudattu Hietaniemen sankarihautausmaalle, hauta numero 230, lähelle marsalkka Mannerheimin hautaa.
Kuva: Ari Vaisanen
Tässä vielä lehtileike Leipurilehdestä, isoisäni Kaarle, Kalle Mansikkalan nekrologi. Hän oli leipuripiireissä arvostettu mies. Siinä kerrotaan, että Kalle muutti Helsinkiin 1893 ja valmistui leipuriksi 1896, mikä muuttovuosi on tuossa virkatodistuksessa. Ehkä hän vasta sinä vuonna muutti kirjansa Lusista Helsinkiin.
Vielä yksi polvi taaksepäin
Tämän kuvakaappauksen olen ottanut Kansallisarkiston verkkopalvelusta, Heinolan maaseurakunnan syntyneiden ja kastettujen kirjasta Nikkari-Hintriikin syntymävuodelta 1848. Sieltä löytyy vain yksi poikalapsi, joka on toukokuussa saanut nimen Johan Henrik. Kaste on siis ollut varsin pian syntymän, 13.5. jälkeen. Käsiala on sen verran koukeroista etten saa muusta tekstistä oikein selvää, mutta isä näyttäisi olevan myös nimeltään Johan mistä Nikkari Hintriikki näin ollen sai alkuperäisen sukunimensä Johansson, minkä vaihtoi 1885 nimeen Mansikkala.
muodustunut kartta siitä missä Mansikkala- nimisiä asuu. Harva
heistä on meille sukua.
Lopullinen vahvistus nimen alkuperälle
Joulukuussa 2021 My Heritage päästää taas viikoksi katsomaan maksullisia arkistojaan. Käytän tilaisuutta hakeakseni lisätietoa Nikkari-Hintriikin vanhemmista. Ja sitä löytyy.
Tuosta taulusta löytyy koko perhe: isä Johan Michelsson, äiti Maria Andersdotter ( Antintytär ), kolme tytärtä ja pahnan pohjimmaisena Johan Henrik, joka sitten sai sukunimekseen isänsä mukaan Johansson.
Minkä hän vaihtoi Mansikkalaksi
Taulusta näkyy myös asuinpaikka: Mansickal Ristola, Lusi. Kaste- ja rippikirjan kuvassa Mansickal on nimetty rustholliksi. Tuolla aiemmin Hahl suvun kirjasta on kuva, jossa Mansikkalan rusthollin maita on ositettu useisiin tiloihin. Näistä yksi on Ristola.
Tämän kaiken perusteella pidän selviönä, että Nikkari-Hintriikki on ominut lapsuuden kotinsa nimen sukunimekseen, Mansikkala. Olisi voinut ottaa myös Ristolan, mutta hyvä ettei ottanut!
Kuva: Apple Kartat
Mutta vielä on jäänyt selvittämättä mitä tarkoittaa taulun kirjaus ”vävy”. Kenen vävy? Rusthollin isännän vai toisen alustalaisen? Johan Michelssonista tai hänen vaimostaan Maria Andersdotterista ei nyt löydykään enää lisätietoja. Vastaus tähän on myös vastaus kysymykseen kuulummeko sittenkin rusthollin Mansikkala- sukuun. Oliko Maria se ylempisäätyinen, joka nai alempisäätyisen Johanin? Vai olivatko molemmat rusthollin työväkeä? Ehkä siihenkin vastaus vielä saadaan.
Loppurutistus - ollaan rusthollin väkeä
Veljentyttäreni Maija ( Karintytär ) Mansikkala on minuakin etevämpi internetin käyttäjä, ja löytää sieltä Nikkari-Hintriikin äidin isän, Antti Antinpoika Ristolan, ja sitä kautta selviää kaikki muukin. Yhteys Mansikkala- sukuun vahvistuu polvi polvelta.
Nikkari- Hintriikin äidin , Maria Andersdotter/ Antintytär ”Mansikkala” s. 8.12.2018 isä on Antti Antinpoika / Anders Andersson, 7.10.1785-12.4.1865, Ristolan rusthollari, hänen vaimonsa ja Marian äiti on Eva Johanneksentytär Hahl, tällä tietoa heidän ainoa lapsensa. Ristola on yksi Mansikkalan rusthollista lohkotuista tiloista. Sekä Marian isä että äiti kuuluvat Hahl - Mansikkala suursukuun.
Kuulumme siis Mansikkalan rusthollin sukuun. Mutta lisävahvistusta löytyy.
Suvun kesken näyttää tapahtuneen runsaasti ristiinavioitumista.
Marian isä Antti Antinpoika on Antti Hannunpoika Mansikkala (Jussilan ) 1742-2.12.1804 nuorin lapsi.
Antti Hannunpoika on Mansikkalan jakoluettelossa Ristolan viimeinen kirjattu isäntä.
Hän on Hannu Ristonpoika Jussilan n.1698-10.8.1753 nuorin lapsi. Hannu Ristonpoika on Mansikkalan jakoluettelossa Jussilan viimeinen kirjattu isäntä.
Hänen isänsä on Risto, josta ei sitten lisätietoja löydy eikä hänen vanhemmistaan. Tähän päättyy Maria Anderssonin sukulinja löydetyillä tiedoilla. Mansikkalan ja Hahlien sukua hän näyttäisi olevan.
Maria Anderssonilla oli kaksi miestä, joilla kummallakin on Mansikkalan sukulinjaa. Tauluista ei selviä kumpi oli ensin, mutta ensin kuoli
- Mieslinja
Johannes Mikonpoika Ristola/ Johan Michelsson, Juha,Juho,Jussi 11.7.1815-n.1861, nimismies, Ristolan rustholli. Yksi lapsi Vilhelmiina Juhontytär s. 21. 7. 1860- ei kuolinaikaa, elänyt aikuiseksi ja saanut lapsia (Vilhelmiina ei näy My Heritage tauluissa, Geni tauluissa taas ei näy Henriikkaa, joka MH taulussa on ). Vilhelmiina on syntynyt vain vuosi ennen isänsä kuolemaa!
2. Mieslinja:
Juho Mikonpoika Ristola ( Mansikkala) 13.5.1812-16.12.1869
Sisaruksissa useita sukunimellä / talonnimellä Mansikkala. Yksi lapsi: Susanna Juhontytär, 1.2.1846- kuollut 1899 jälkeen.
Mutta My Heritage taulussa useita lapsia, myös Susanna (sama syntymäaika) ja nuorimmaisena John Henrik eli Nikkari-Hintriikki.
Lasten syntymäaikojen ja miesten elinaikojen puitteissa kumpi vain miehistä on voinut olla isä, ja My Heritage tauluissa isillä on sama nimi ja syntymäaika (virhe?). Tytär Henriikalla s. 19.11.1829 ( ei kuolinaikaa) sukunimi Andersdotter.
Onko Marialla ollut vauhtia miesten kanssa? Hän oli 17- vuotias kun Henriikka syntyi, joka oli hänen ensimmäinen lapsensa. Kuka oli Henriikan isä, ja mihin Henrikka katoaa jäävät tässä arvailun varaan.
Maria Andersdotterin miesten isälinjalta löytyy taas Mansikkalaa.
- Johannes Mikonpojan isä on Mikko Mikonpoika Ristola, s. 30.1.1801- ei kuolinaikaa. Rusthollari. Jolla ex. puoliso, nimeämätön. Vanhemmista ei merkintää. Linja päättyy tähän.
- Juho Mikonpojan isä on Mikko Juhonpoika Mansikkala 27.9.1784-25.7.1836, Uusi Lusi, ratsutilallinen, äiti Eeva Sipintytär Mansikkala (Pessala) 16.4.1787-. , jonka vanhemmat Sipi Abrahaminpoika Salmela ja Maria Sipintytär Onali. Tuo Uusi Lusi liene yhtä kuin nykyinen Mansikkalan rustholli.
Mikko Juhonpojan isä on Juho Yrjönpoika/ Johan Göransson
s. 23.5.1758-18.4.1822, Lusi Mansikkala, hänen isänsä Yrjö Paulinpoika Heponiemi (Metsähuone), 24.3.1734-27.4.1812, Uusi Lusi, Mansikkala, vaimo kotoisin Jaalasta.
Tässä kohtaa väsyin. Mutta eiköhän tämä riitä osoittamaan, että siteet Lusin Mansikkalan rustholliin ja sukuun ovat selvät.
Pari kysymystä jää silti: Mitä nämä Mansikkalan jaossa syntyneet talot ja varsinkin Ristola ovat? Niiden isäntiä on kirjattu rusthollariksi? Olivatko sivutalotkin rustholleja vai vain Mansikkala, siis onko oikein/väärin kutsua isäntiä rusthollareiksi kuten näissä Geni tauluissa on tehty? Yritän tämänkin vielä selvittää.
Mansikkalan 15. isännän arvio
Kysyin asiaa Mansikkalan rusthollin 15. isännältä, Jukka Mansikkalalta. Vastaus on niin yksiselitteinen kuin se nyt näin 200-300 vuotta myöhemmin voi olla.
”Näyttää siltä, että isoisäni Johannes Mansikkala oli koulukortteerissa sukulaisen luona. ( Tämä on viittaus aiempaan näkemysten vaihtoon. Johannes oli ehkä Nikkari- Hintriikin kouluhyyryläinen Ylä-Pessalan kievarissa.TM ) Kun vertaa noita ylläolevia tietojasi siihen Mansikkalan isäntä-luetteloon, joka minulla on (Suomen maanviljelijäin ammatillisen järjestön kunniakirja 4.7.1976, tutkinut 1976 Aulis Ojala) ei sieltä löydy juuri samoja nimiä. Nythän on kuitenkin niin, että minun luetteloni sisältää Mansikkalan isännät (tai myös emännän Hebla Ollintyttären), joista näyttää löytyvän jatkumo vuodesta 1539 nykypäivään asti. Tuon jatkumon mukaan minä olin 15. samaa sukua oleva Mansikkalan isäntä. Nyt 16. isännyyden jakavat kaksi poikaani ja toivon mukaan 17. isäntä löytyy heidän jälkeläisistään.
Niinkuin aiemmin kirjoitin isännillä on varmasti ollut nuorempia veljiä ja sisaria, jotka ovat siis olleet "Mansikkaloita". Tuosta on ilmeisesti ollut kysymys Hintriikin vanhempien kohdalla. Näyttäisi myös siltä, että Mansikkalan sukua löytyy molempien vanhempien puolelta. Sukulaisuus avioliitoissa oli ennen vanhaan yleistä koska liikkuminen oli rajallista eikä minijöiksi/vävyiksi hyväksytty ketä tahansa. Minä ja vaimonikin olemme suhteellisen läheistä sukua, isämme olivat 3. polven serkkuja.
Tuon Ristolan sijaintia en tiedä, todennäköisesti se on ollut jossain Lusin nykyisen "keskustan" (Jyväskylän-Mikkelin teiden risteyksen seutuvilla. ( Tähän tuli vastaus Jukka Mansikkalan tädiltä, tuolla ylempänä. )
Sinun selvityksessäsi mainitaan Juho Mikonpojan isän Mikko Juhonpoika Mansikkalan (s. 27.9.1794, k. 25.7.1836) kohdalla Uusi Lusi. Mielestäni se sitoo hänen asuinpaikkansa nykyiseen Mansikkalan talon sijaintiin. Lapsuudessani puhuttiin usein Uuden Lusin Mansikkalasta ja tämä nykyinen Mansikkala kuului (kenties vieläkin) Uuden Lusin kinkeripiiriin, joka muodostui Ristijärven (jonka rannalla Mansikkala nyt on) ympärille.
Otaksun, että kun vanha iso Mansikkalan tila jakaantui Mansikkalaksi ja Jussilaksi 1600-luvun loppupuolella myös uudet tilat olivat rustholleja, olivathan ne kuitenkin varsin isoja ainakin pinta-alaltaan (puoli pitäjää?). On voinut olla niin, että tilat ovat yhteisesti pitäneet yllä ratsumiestä tai jopa kukin tila omaansa,” kirjoittaa Jukka Mansikkala.
Blogin oikeassa marginaalissa on linkki Leppävaaran Mansikkalan sukupuu/ Familytree. Klikkaa sitä, ja sieltä löytyy sekä Kallen että Olgan sukua enemmän kuin tässä olen voinut kertoa.
Summary:
There is no genealogy about my grand father Kaarle, "Kalle", Mansikkala (30.6.1877-10.2.1933 ). The family tradition tells that he was from Lusi village in Heinola municipal north of town Heinola. His father was called Nikkari-Hintriikki, carpenter Hintriikki. But there was no known family name to his father. It was custom to use fathers name with ending -son or -dotter by lower estates as a familyname. About Kalles mother there was even less information. But she was told to been a daughter of a big house, and she had lost her heritage when married a man of lower estate.
Nikkari Hintriikki had made to his son Kalle a fine wooden travel trunk which we still have in the family. Me and my father Sven we have restored the trunk at 1970s. The color is original but my father, who was in Ateneum art academy trained graphic designer, painted grandfathers initials on it after a model of another trunk from the same time. He painted 1894 from his memory as the year when his father was leaving to Helsinki to learn the baker profession.
The correct year is however obviously 1893.
It was obvious that Kaarle had got the family name Mansikkala before leaving to Helsinki, but how, from where and why, that was the question that pusseled me.
I have used a great deal of effort to find out where the name Mansikkala comes from. I found plenty of wrong results but at last the correct one. About that later.
I started by googling "Mansikkala Lusi Heinola" and found a long road called Mansikkala and a place or a house there called also Mansikkala close to Lusi church village. ( Pictures in the finnish version). Then I picked up a report of a local history group and there was named "Mansikkalan rustholli".
A "rustholli" is a bigger house from the Swedish period up to 1808 when those bigger houses i Southern Finland armed a man with a horse to the kings military service and was getting some benefits instead. These houses turned out to be the first to take new metods and ideas in farming and society. This continued partially even after 1808 when Finland became an autonomous part of Russia.
I found both in internet and in printed books genealogy after family Hahl which also had plenty of members with family name Mansikkala. Meny of them were "rusthollari", host of Mansikkala rustholli. I even found one Kalle Mansikkala, but he was born couple of years later than my grandfather, and he had family members who were not in our family. So that was not the correct Mansikkala family.
Even my cousin Vesa told he had met in his youth in some family event in Heinola people called Mansikkala also from Lusi, but they did not belong to our family anyway.
I also joined in Suomen sukututkimusseura, Finnish genealogy society, to get advice to find my ancestors. I could use their internet system but unfortunately their system could not find people born after 1850 and my grandfather was born 1877.
Meanwhile I call to some Mansikkala in Heinola and catch at last Jukka Mansikkala, who is that time the host of Mansikkala house, nr 15 in order, he says. He tells that the house got position as "rustholli" 1597, but the name Mansikkala is found in land books already 1539.
He has also been the chairman of Hahl- family society. But he has no knowligde about my grandfather or his father. It is known that there has been other Mansikkalas not belonging to his family , One of them, a painter, is known to have left Lusi for Helsinki. Later I get to know that this painter who left was my grand fathers elder brother Heikki (Henrik Johan). We agree with Jukka that it is possible that Nikkari-Hintriikki might have got his name Mansikkala because he has worked somehow for the rustholli or lived close to it.
Meanwhile I call to some Mansikkala in Heinola and catch at last Jukka Mansikkala, who is that time the host of Mansikkala house, nr 15 in order, he says. He tells that the house got position as "rustholli" 1597, but the name Mansikkala is found in land books already 1539.
He has also been the chairman of Hahl- family society. But he has no knowligde about my grandfather or his father. It is known that there has been other Mansikkalas not belonging to his family , One of them, a painter, is known to have left Lusi for Helsinki. Later I get to know that this painter who left was my grand fathers elder brother Heikki (Henrik Johan). We agree with Jukka that it is possible that Nikkari-Hintriikki might have got his name Mansikkala because he has worked somehow for the rustholli or lived close to it.
While searching in internet gave no answer I took the chance and wrote to the Heinola parish which has all church books of the period microfilmed. Parishes has a duty to answer questions even for those who search their ancestors. But it is known that they don´t have personal enough to answer promptly.
There was no answer to me for five months. First of may I wrote again to the parish by e-mail asking about my matter. First I got a apology that they had not answered due to lack of personal and some problems with moisture which caused healthy problems. But they welcomed me to come myself to read the microfilms.
Next day I got a new message. There had been found a document that might be interesting for me when the staff had worked out with other accumulated jobs. And yes! There was a document that gave the names and dates of my grandfathers parents: Nikkari Hintriikki was called originally Johan Henrik Johansson (13.5.1848-21.10.1917) and he had taken the name Mansikkala at 1885. But there is no information why he had got this name. My good guess is still that it comes somehow from the Mansikkala rustholli. Later that proves to be the fact!
His wife Anna Liisa (or Lisa) born Sormunen ( 5.2.1845 - 10.7.1912) is not from that rustholli house but from Hartola. There are several Hartolas in Finland, the closest one is 40 km north of Lusi. From My Heritage pages I find a document about her birth which tells that she is from a house Peltola in village Pohjola from this closest Hartola. Unfortunately no moore information about her family.
From another My Heritage card i find that she has moved from Hartola first to the near by town Heinola and from there to the village Lusi and house called Pessala not far away the church
in Lusi. There she has lived with her husband Johan Henrik, that is "Nikkari Hintriikki".
She had married "Hintriikki" 30.11.1873 and they had two children. Johan Henrik (same name as his father!) was born 12.6.1874 and had left for Helsinki 14.1.1902. There is also Karl born 30.6.1877 (correct name is Kaarle) who left for Helsinki six years earlier 8.5.1896. That is actually the year he was ready with his training as baker tells the necrology about him in the brand paper "Leipurilehti" which I have a copy above.
From another My Heritage card i find that she has moved from Hartola first to the near by town Heinola and from there to the village Lusi and house called Pessala not far away the church
in Lusi. There she has lived with her husband Johan Henrik, that is "Nikkari Hintriikki".
She had married "Hintriikki" 30.11.1873 and they had two children. Johan Henrik (same name as his father!) was born 12.6.1874 and had left for Helsinki 14.1.1902. There is also Karl born 30.6.1877 (correct name is Kaarle) who left for Helsinki six years earlier 8.5.1896. That is actually the year he was ready with his training as baker tells the necrology about him in the brand paper "Leipurilehti" which I have a copy above.
I had already earlier found a newspaper clip, an obituary, about grandfathers brother, Johan Henrik called Heikki. It shows he had died 2.1.1941 in Helsinki, the year I was born. It was published by his daughter Toini whome I have a vague memory from my childhood. There are also some pictures that I have reason to believe are about Heikki and his wife and also Toini, and even one with presumed Nikkari-Hintriikki and his wife Anna Liisa. These documents are after my father Sven and his sister, my aunt Aune Fasteri .
One of the last pictures in my blog is a copy paste from Finnish National Arcives internet page, and from My Heritage organsisations collections. The first one is a page from the birth and baptizing book from Heinola countryside parish. That is the only boy name Johan Henrik given in may 1848 which is the time of the birth of "Nikkari Hintriikki". The father seems to be Johan, and obviously the son has got as his family name Johansson. Which he then changed 1885 for Mansikkala.
One of the last pictures in my blog is a copy paste from Finnish National Arcives internet page, and from My Heritage organsisations collections. The first one is a page from the birth and baptizing book from Heinola countryside parish. That is the only boy name Johan Henrik given in may 1848 which is the time of the birth of "Nikkari Hintriikki". The father seems to be Johan, and obviously the son has got as his family name Johansson. Which he then changed 1885 for Mansikkala.
But the two last ones from My Heritage and Geni reveals the family of Nikkari- Hintriikki. His father was Johan Michelsson or in finnish Juhani Mikonpoika and mother Maria Andersdotter/ Maria Antintytär. Johan Henrik / Hintriikki had three sisters and was yungest one in the family that was living in Mansickal rustholli, Ristola, Lusi. That makes clear that Nikkari- Hintriikki took as his permanent family name Mansikkala after the home he lived in as a child, Mansickal. The priest has not quite succeeded to write the name of the house and he also made a mistake when dropping the name Mansikkala from the family book!
I have futhermore been able to to follow futher up yhe family histori by
a link in Geni geneotrynprogram. That shows clearly that throug both the mother, Maria Antintytär/ Andersson and the father Juhan Michleson/ Juhani Mikonpoika are related to the Mansikkala rustholli and our family is a part of the large Hahl- Mansikkala family in Heinola rural municipal, Lusi, and also Mansikkala rustholli.
On the right side margin of the blog there is a link to the familytree of Mansikkalas from Leppävaara. Klick on it and you will find more people both in Kalles and Olgas family than there was possible to publish here.
