keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Kalle Mansikkala ja sukunimen arvoitus




Isoisäni Kaarle, Kalle Mansikkalan sukuvaiheista ei ole sukuselvitystä, mutta hänenkin lapsuutensa ja nuoruutensa ovat mielenkiintoiset, ja etenkin hänen sukunimensä tausta. Se onkin jännittävä arvausleikki, joka melkein ratkeaa, mutta ei ihan. Ratkaisevan tiedon sain juuri ennen kuin pääsin julkaisemaan tämän blogin.


Aloitan alusta. 
Tiesimme, että hänen isäänsä kutsuttiin nimellä Nikkari-Hintriikki. Oikea nimi on varmaankin ollut Henrik, jonka hänen vanhin poikansa peri. Hänen sukunimestään ei ollut tietoa. Hintriikki avioitui ylempään säätyyn kuuluvan talon tyttären kanssa. Näin kertoo serkkuni Vesa kuulleensa omalta Veikko isältään. Alempaan säätyyn avioituneella naisella ei tuolloin ollut perimysoikeutta kotitaloonsa, vaikka saattoi säilyttää nimensä. Mikä hänen nimensä sitten oli, sekään ei harmi kyllä ollut tiedossamme, ei etu- eikä sukunimi. 

Molemmat selvisivät sitten lopulta - mutta sen paljastan vasta tekstin lopussa. Malttia.


Kaarle, Kalle Mansikkala (30.6.1877-10.2.1933 ) noin 30-vuotiaana.

Kalle oli tiedossamme olevista Nikkari-Hintriikin lapsista nuorempi, ja se merkitsi lähtöä työn hakuun kodin ulkopuolelta. Kun Kalle lähti Helsinkiin leipurinoppiin teki isä Hintriikki pojalleen matkakirstun, joka on suvun hallussa edelleenkin.



Arkun kansi kului vuosien saatossa urille, joissa puun syyt jäivät pintaan, perheen pojat kun mielellään istuivat arkun päällä. Se oli nuorena kuolleen Ahdin lempipaikka. Itsekin olen tuota kantta istumalla kuluttanut.


Aloitteestani kunnostimme sen isäni kanssa 1970- luvulla, minä putsasin ja maalasin sen alkuperäisen värityksen mukaan, mutta kirjailun teki isäni toisen hämäläisen kirstun mallin perusteella. Alkujaan kirjailua ei ollut. Isäni Sven oli käynyt Ateneumin koristetaiteilijain linjan, ja oli näin alan ammattilainen.

Kuvat arkusta: Mikko Mansikkala Jensen

Nikkari-Hintrikin valmistama matka-arkku on myös taidokasta ammattilaisen työtä, jossa on lokerot eri tarpeisiin.

Mansikkala- nimen jäljillä

Mistä sukunimemme Mansikkala tulee on vielä arvailun varassa, mutta seuraavassa sen arvailun logiikkaa. 

Nikkari-Hintriikille emme tienneet sukunimeä. Alustalaisilla ei sitä tuohon aikaan aina ollut, vaan käytettiin isän etunimen johdannaista, kuten Mamman suvussa. Mutta Kaarlella oli sukunimi Mansikkala, kun hän lähti Helsinkiin leipurinoppiin 1893 (tai 1894, jonka isäni kirjasi muistinvaraisesti kirstuun, taikka 1896 kuten eräässä virkatodistuksessa lukee). Hänen lapsuudenkotinsa oli Heinolan Lusissa. Seudun suurtila oli Mansikkalan rustholli, ja on luontevaa olettaa, että siitä nimi jotenkin periytyy. Mutta miten?

Ehdin jo arvailla, että ehkä nimi onkin äidin perua, jos hän oli tuon rusthollin tytär tai muuten sinne sukua. Mutta ei, näin ei ollut. Tämä selviää vielä. Malttia, malttia.


Mansikkala, Lusi. Googlen ilmakuva kahdelta korkeudelta.


Ruotsin vallan ajalla suuret talot Etelä-Suomessa aseistivat sotaväkeä varten ratsumiehen ja ratsun, ja saivat siitä tilalleen rusthollin arvon sekä verohelpotuksia. Tällaisia tiloja oli Heinolan seudullakin useita. Tämä järjestely päättyi 1808, kun Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta. 

Sen jälkeen rustholleille määrättiin erityiset maksut sotaväen rahoittamiseksi mikä jatkui vuoteen 1886 asti. Rusthollit, ratsutilat, muodostivat eräänlaisen talonpoikaisen eliitin. Nämä talonpojat olivat usein maatalouden uudistusten edelläkävijöitä, ja vaikuttivat muutenkin maaseudullekin levinneisiin ilmiöihin ja aatteisiin.


Kuva: Maija Mansikkala

Tuo keltainen päätie on kuuluisa Lusin suora, Mansikkala on siitä länteen. 

Google karttahaulla löysin Lusin pitäjäkeskuksen eteläpuolelta pitkän maantien, jonka nimi on Mansikkala, ja sen puolivälissä paikantuu Mansikkala, josta ilmakuva tuossa edellä. Arvaan: mainittu rustholli.

Lusi tunnetaan nykyisin 5-tien varrella olevasta ilmavoimien varalaskupaikasta. Aiemmin se tuli tutuksi Esko Riihelän liikenneradiosta hankalana viikonloppu- ja pyhäliikenteen ruuhkapaikkana. Mansikkala on Lusin suoralta pari kilometriä länteen.

Tältä seudulta on lähtöisin muitakin Mansikkala- sukuja. Vesa- serkku kertoo tavanneensa heitä mm. eräissä häissä. Siinä selvisi, että samoilta seuduilta kummankin isovanhemmat ovat lähtöisin, vaan eivät ole keskenään sukua. Internetin avulla löytyy oikein sukutaulu, jossa on Mansikkalan rusthollin väkeä. Siinä on myös Kalle Mansikkala, mutta syntymäaika ei täsmää, joten kyse ei voi olla meidän Papasta.


Tämä Hahl- suvun taulu löytyi googlaamalla netistä., josta otin kuvakaappauksen. Siinä on Lusin Mansikkalan rusthollin väkeä, ja jopa yksi Kalle Mansikkala, mutta tämä on syntynyt kaksi vuotta isosisääni myöhemmin. Eikä Nikkari-Hintriikistä näy häivääkään. Siis sitä toista Mansikkala- sukua.



Hahl- suvusta on tehty parikin sukukirjaa ja niistä toinen on kaksiosainen. Mansikkala- nimisiä löytyy kirjoista useita, mutta ei meidän sukuamme. Kirjoihin pääsy on edellyttänyt omaa aktiivisuutta, kertoi näiden omistaja Leena Tuominen. Kuvat: TM

Puhelu rusthollin taloon

Aikani nimen alkuperää turhaan jäljitettyäni soitan Heinolassa asuville Mansikkala- nimisille, ja löydän lopulta Jukka Mansikkalan, joka on nykyisen Mansikkalan isäntä, jo 15. polvessa hän kertoo. Rusthollin arvon talo sai 1597. Mansikkala- tilan nimi löytyy maakirjoista vuodesta 1539 asti. Isojaon aikaan tilan päärakennus siirtyi Lusin kylästä nykyiselle paikalleen, sinne missä Mansikkalan tilan maatkin ovat .



Mansikkalan rustholli elokuussa 2017. Kuvat: Maija Mansikkala


Jukka Mansikkala on myös ollut edellä mainitun Hahl- sukuseuran puheenjohtajana. Käy ilmi, että on muitakin Mansikkala- nimisiä, jotka ovat muuttaneet Lusista Helsinkiin, mm. eräs "maalari Mansikkala". Mutta hekään eivät ole tiedossa olevien faktojen valossa sukua meille. Emmekä siis mekään Hahl- suvun Mansikkaloille. Vaikka ei sekään ihan varmaa ole. Joskus tilan perillisistä joku lipsahti sukunimisarjan ulkopuolelle. 

Voimme edelleenkin vain arvailla nimen perua. Palaan tähänkin vielä. 


Veljekset Kalle ja Heikki Mansikkala

Kaarlen sisaruksista tiesimme ainoastaan vanhemman veljen Johan Henrik Mansikkalan (12.8.1874-2.1.1941). Hän asui tai asioi 1900- luvun alussa Heinolassa, mistä lähetti uudenvuoden tervehdyksen postikortilla 31. Joulukuuta 1908 veljelleen Kaarlelle, joka asui tuolloin perheineen Hämeenlinnassa Hallituskatu 50:ssä. Kortin kirjoittaja on ”veljesi Heikki”.


Henrik Mansikkala kuoli Helsingissä mikä käy ilmi Toini- tyttären ja Henrikin ”veljen perheen” lehteen laittamasta kuolinilmoituksesta, joka löytyi Aune Fasterin jäämistöstä. Muotoilusta voi vetää johtopäätöksen että Kalle ja Heikki olivat Hintriikin ainoat lapset. Ilmoituksen "Veljen perhe" tarkoittaa Kalle Mansikkalan perhettä, Kalle itse oli tuolloin jo kuollut. Olen syntynyt samana vuonna kuin Heikki kuoli, siksi meillä vielä elossa olevilla ei ole hänestä muistikuvaa. 



Heikki/Henrik Mansikkalan tytär Toini kävi usein Leppävaaran Mansikkalassa sukuloimassa. Samoin nuori mies, joka saattoi olla samaa sukua, mutta nimeä en vain muista.


 Aune Fasterin kuvista löytyi otos, jossa Olga Mamma, hänen vanhin poikansa Bertil ja tämän vaimo Saima ovat yhdessä Heikki- veljen tyttären, Toini Mansikkalan kanssa. Kuva on otettu Mansikkala- talon piharakennuksen seinustalla. Henkilöt on kuvan taakse nimennyt isäni Sven.



Isäni kansiosta löytyy tämä kuva, jonka henkilöitä ei ole nimetty. Mutta eikös tuo Mamman takaa kurkkaava nuori nainen ole sama kuin yläkuvassa oleva Toini? Silloin voi päätellä, että mies vasemmalla on hänen isänsä, eli Papan veli Heikki, ja oikealla on hänen vaimonsa, jonka nimi ei ole tiedossa.


Nikkari-Hintriikki ja hänen vaimonsa?

Aune Fasterin kokoelmasta löytyi vielä Heinolassa otettu kuva pariskunnasta, jota ensin arvelin Papan Heikki- veljeksi ja hänen vaimokseen. Mutta koska pari on melko iäkäs siinä luultavasti istuukin itse Nikkari-Hintriikki ja hänen emäntänsä. Kuva on vanhanaikainen, pahville liimattu, tiedossa ei ole milloin se on otettu eikä siihen liity henkilötietoja. 

Mutta miehen nenä on kyllä samaa muottia kuin Pappa Kallella.

Nikkari-Hintriikki "löytyy"

Tuon edellä olevan olin ehtinyt kirjoittaa valmiiksi, kun lopulta isoisänisäni, Nikkari-Hintriikin henkilöllisyys saa kuin saakin virallisen dokumentin muodossa valaisua, samoin hänen vaimonsa henkilöllisyys. Olin yrittänyt löytää näitä tietoja paitsi tuolla edellä olleista Hahl- suvun sukuselvityksistä, ja hakemalla netissä olevista sukuselvitysarkistoista. Jälkimmäiset päättyivät harmillisesti Heinolan maaseurakunnan osalta 1850- luvun puoliväliin, kun tarvittavaa tietoa olisi voinut löytyä Papan syntymäajan 1877 perusteella.

Jouluna 2016 lähetin kyselyn Heinolan seurakunnalle, jolla halutut tiedot on arkistoituna. Kun vastausta ei kuulunut Vappuun 2017 mennessä kysyin asiaa sähköpostilla uudestaan. Sieltä tuli ensin pahoittelut henkilöstöpulan ja työterveysongelmien aiheuttamista työpaineista, jotka olivat viivästyttäneet etsintää. Toivottivat tervetulleeksi katsomaan itse mikrofilmejä. 

Mutta seuraavana päivänä tuli uusi viesti. Muiden rästitöiden lomassa oli mikrofilmillä osunut silmiin virkatodistuksen kuva, joka ratkaisi ongelman ainakin osaksi.


Tästä virkatodistuksesta selviää monta mielenkiintoista asiaa. Nikkari-Hintriikin (13.5.1848-21.10.1917) nimi on alkujaan ollut Johan Henrik Johansson. Sukunimi on ajan tavan mukaan todennäköisesti isän nimen mukaan. Näin Papankin sukunimi on siis alkujaan ollut Johansson, kuten Mammankin!

Mutta 1885 Hintriikki on ottanut tai saanut sukunimekseen Mansikkala. Virkatodistus ei kuitenkaan kerro miksi tai mistä tuo nimi tulee. Mutta rohkenen pitää kiinni arviosta, että se johtaa tavalla tai toisella Mansikkalan rusthollista.

Lusin Mansikkalan nykyinen isäntä, Jukka Mansikkala, antaa tukea arviolleni. Voi olla, että Nikkari-Hintriikki on ollut torppari, muonamies tai muu talon piirissä ollut työläinen, joka on saanut tämän nimen. Papit saattoivat tuohon aikaan antaa "ihan oikean" nimen isä- johdannaisen tilalle pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

Hintriikin vaimo Anna Liisa

Vaikka Nikkari-Hintriikin vaimo Anna Liisa (tai Lisa) os. Sormunen ( 5.2.1845 - 10.7.1912) oli ison talon tytär, hän ei kuitenkaan ole Mansikkalan rusthollista vaan kaukaisemmasta pitäjästä, Hartolasta. Tämän nimisiä paikkakuntia löytyy useista maakunnista, mutta lähin on 40 km Lusista pohjoiseen. Anna Liisa on tullut ensin Heinolaan, ja sieltä vähän ennen avioitumistaan Heinolan maaseurakunnan kirjoihin, oletettavasti Hintriikin katon alle. He avioituvat 30.11.1873. Ensimmäinen lapsi syntyy säädyllisessä ajassa

Pariskunta saa kaksi lasta, joista vanhin, Johan Henrik 12.8.1874,  saa isänsä nimet. Muistikuvamme on, että hän peri myös isänsä ammatin puuseppänä mikä oli ajan tapa. Nuorempi veli Karl, tai Kaarle (1877) kuten myöhemmät kirkonkirjat kertovat, lähti jo vanhempaa veljeään aikaisemmin Helsinkiin leipurin oppiin. Tämän todistuksen mukaan virallinen muutto on ollut vasta 1896, kun perhetieto on joko 1893 tai -94. Vanhempi Heikki- veli tuli sitten perässä 1902. Tiedämme, että hänkin siellä avioitui ja sai ainakin yhden lapsen, kuolinilmoituksen laittaneen Toinin. Muistan lapsuudestani, että hänestä joskus puhuttiin, ja hän kävi myös kylässä Leppävaarassa.

Lopuksi vielä lehtileike Leipurilehdestä, isoisäni Kaarle, Kalle Mansikkalan nekrologi. Hän oli leipuripiireissä arvostettu mies. Siinä kerrotaan, että Kalle muutti Helsinkiin 1893 ja valmistui leipuriksi 1896, mikä muuttovuosi on tuossa virkatodistuksessa. Ehkä hän vasta sinä vuonna muutti kirjansa Lusista Helsinkiin.


Summary:

My big question has been how the family name Mansikkala has come to our family. This story gives at least half an answer.


There is no genealogy about my grand father Kaarle, "Kalle", Mansikkala (30.6.1877-10.2.1933 ). The family tradition tells that  he was from Lusi village in Heinola municipal north of town Heinola. His father was called Nikkari Hintriikki, carpenter Hintriikki.  But there was no known family name to his father. It was custom to use fathers name with ending -son or -daughter by lower estates. About Kalles mother was even less information. But she had been a daughter of a big house, and she had lost her heritage when married a man of lower  estate.

Nikkari Hintriikki had made to his son Kalle a fine wooden travel trunk which we still have in the family. Me and my father Sven we have restored the trunk at 1970s. The color is original but my father,  who was in Ateneum art academy trained graphic designer, painted grandfathers initials on it after a model of another trunk from the same time. He painted 1894 from his memory as the year when his father was leaving to Helsinki to learn the baker profession. 

The correct year is however obviously 1893.

It was obvious that Kaarle had got the family name Mansikkala before leaving to Helsinki, but how, from where and why, that was the question that pusseled me.

I have used a great deal of effort to find out where the name Mansikkala comes from. I found plenty of wrong results but at last the correct one. About that later.

I started by googling "Mansikkala Lusi Heinola" and found a long road called Mansikkala and a place or a house there called also Mansikkala close to Lusi church village. Then I picked up a report of a local history group and there was named "Mansikkalan rustholli". 

A "rustholli" is a bigger house from the Swedish period up to 1808 when those bigger houses i Southern Finland armed a man with a horse to the kings military service and was getting some benefits instead. These houses turned out to be the first to take new metods and ideas in farming and society. This continued partially even after 1808 when Finland became an autonomous part of Russia. 

I found both in internet and in printed books genealogy after family Hahl which also had plenty of members with family name Mansikkala. Meny of them were "rusthollari", host of Mansikkala rustholli. I even found one Kalle Mansikkala, but he was born couple of years later than my grandfather, and he had family members who were not in our family. So that was not the correct Mansikkala family.

Even my cousin Vesa told he had met in his youth in some family event in Heinola people called Mansikkala also from Lusi, but they did not belong to our family anyway. 

I also joined in Suomen sukututkimusseura, Finnish genealogy society, to get advice to find my ancestors. I could use their internet system but unfortunately their system could not find people born after 1850 and my grandfather was born 1877.

Meanwhile I call to some Mansikkala in Heinola and catch at last Jukka Mansikkala, who is now the host of Mansikkala house, nr 15 in order, he says. He tells that the house got position as "rustholli" 1597, but the name Mansikkala is found in land books already 1539.

He has also been the chairman of Hahl- family society. But he has no knowligde about my grandfather or his father. There has been other Mansikkala not belonging to his family who is known to have left Lusi for Helsinki. We agree that it is possible that Nikkari-Hintriikki might have got his Mansikkala name because he has worked somehow for the rustholli or lived close to it.

When searching in internet gave no answer I took the chance and wrote to the Heinola parish which has  all church books of the period microfilmed. Parishes has a duty to answer questions even for those who search their ancestors. But it is known that they don´t have personal enough to answer promptly.

There was no answer to me for five months. First of may I wrote again to the parish by e-mail asking about my matter. First I got a apology that they had not answered due to lack of personal and some problems with moisture which caused healthy problems. But they welcomed me to come myself to read the microfilms.

Next day I got a new message. There had been found a document that might be interesting for me when the staff had worked out other accumulated jobs. And yes! There was a document that gave the names and dates of my grandfathers parents: Nikkari Hintriikki was called originally Johan Henrik Johansson (13.5.1848-21.10.1917) and he had taken the name Mansikkala at 1885. But there is no information why he had got this name. My good guess is  still that it comes somehow from the Mansikkala rustholli.

His wife Anna Liisa (or Lisa) born Sormunen ( 5.2.1845 - 10.7.1912) is not from that rustholli house but from Hartola. There are several Hartola in Finland, the closest one is 40 km north of Lusi. She had married "Hintriikki" 30.11.1873 and they had two children. Johan Henrik (same name as his father!) was born 12.6.1874 and had left for Helsinki 14.1.1902. There is also Karl born 30.6.1877 (correct name is Kaarle) who left for Helsinki six years earlier 8.5.1896. That is actually the year he was ready with his training to baker tells the necrology about him in the brand paper "Leipurilehti" which I have a copy above.

I had already earlier found a newspaper clip, an obituary, about grandfathers brother, Johan Henrik called Heikki. It shows he had died 2.1.1941 in Helsinki, the year I was born. It was published by his daughter Toini whom I have a vague memory from my childhood. There are also some pictures that I have reason to believe are about Heikki and his wife and also Toini, and even one with presumed Nikkari Hintriikki and his wife Anna Liisa. These documents are after my father Sven and his sister and my aunt Aune Fasteri .