Olga Mamman karu lapsuus

Isoäitiäni Olga Mansikkalaa kutsuttiin meillä aina Mammaksi,  jopa leipomon työntekijät. Hänen lapsuutensa oli karu. Äiti kuoli, kun Olga oli viiden vanha. Hän joutui lähtemään ansioon jo 12-vuotiaana. Tammikuussa 2019 sain vahvistuksen siitä mikä on hänen kotitalonsa. Juttua on täydennetty 16.2.2019.

There is a short summary in english at the end of the story.

Olga Maria Mansikkala, Mamma, oli kotoisin Loviisan naapuripitäjästä, Pernajan Segersbystä, joka nykyään kuuluu Loviisaan. Koti oli todennäköisesti vaatimaton torppariperhe. Isä oli Segersby Gård nimisen kartanon työntekijä. Tätä ei ole kuitenkaan dokumentoitu, mutta saan sille vahvistusta Olgan sisaren, Jennyn, vaiheista. Ja lopulta Jennyn lastenlasten, Lassen ja Karinin avulla.

Valkoinen talo on Segersbyn kartano, keltainen työntekijäin asuintalo.

 Kuvat Nyky- Pernajasta TM

Segersbyn kartano on nykyäänkin isojen peltojen ja lehtipuuvaltaisten metsälöiden keskellä, mutkaisen ja kapean tien päässä. Kartanon lähellä on peltojen väliä puikkelehtevien teiden varrella pieniä, punaisia mökkejä, joista osa on jo rakennettu nykyajan vaatimuksiin. Luulin ensin, että Olga Mamman kotitalo olisi jokin näistä pikku mökeistä. 

Mutta tammikussa 2019 tapaan Olgan Jenny- sisaren lapsenlapset, pikkuserkkuni Karin Sundbäckin ja Lasse Johanssonin. He tietävät, että Olgan ja Jennyn perhe asui ainakin ajoittain tuossa kartanon vieressä olevassa keltaisessa rakennuksessa. Tai tuolla paikalla olleessa rakennuksessa.

Paikka on nimittäin ollut aiemmin tämän näköinen. Kuvan ottamisen aika ei ole tiedossa, mutta kuvan laadusta ja kasvustosta päätellen se on 1800- luvun lopulta. Alla oleva kuva on jo hiukan myöhemmältä ajalta.

Kartanon päärakennuksen vieressä oleva rakennus tunnetaan nimellä Bagarstugan, viestii kartanon nykyinen omistaja Kim Söderholm, jolta olen nämä vanhat kuvat saanut. Alkuperäinen rakennettiin 1750- luvulla. Sen tilalle tuotiin uusi kirkonkylästä 1820- luvulla, jota on sitten uudistettu eri vaiheissa. Tässä asui usea perhe kartanon työväkeä, ja siis myös Olga ja Jenny Johanssonin perhe.

 Pikkuserkkuni Lasse ja Karin tuntevat paikat sillä he ovat viettäneet kesiä  ja lomia täällä. Olgan sisar Jenny ja hänen miehensä Otto omistivat tämän kesäasunnon, jonka ensin heidän poikansa Erik ja sitten hänen tyttärensä Karin peri. Talo on siirretty paikalleen naapurikylästä, Gisslarbölestä, ja saanut sen jälkeen mm. tuon porstuan ja nykyaikaisen kattopinnoitteen. Mutta edustaa nähdäkseni muuten hyvin vanhaa, paikallista rakennustapaa.

Segersby on Pernajan sivukylä, 5 km kirkokylästä ja 15 km lähimmästä kaupungista, Loviisasta.

Pernajan tunnetuin poika on muuten Mikael Agricola, joka syntyi Pernajan Torsbyssä, muutama kilometri Segersbystä.

Mikael Agricolan (n. 1510-1557) muistomerkki on kivikirkon vieressä, sankarihautausmaan reunassa.

Mitä tiedetään

Aluksi hiukan mutkikasta kirkonkirjojen selvittelyä, mikä kertoo paljon ajastaan. Nimet eivät olleet tuolloin yhtä vakiintuneita kuin nyt. Niitä näköjään vaihdettiin kun siltä tuntui.

Kirkonkirjoissa isoäitini oli Olga Maria Johansdotter (4.11.1877-17.12.1960), mutta vanhoilla päivillään Mamma sanoi itse sukunimekseen Johansson. (Espoon suomenkielisen seurakunnan virkatodistuksessa sukunimeksi on v.1980 laitettu Juhontytär. )  Hänen isänsä oli nimeltään Johan August Adolfsson (29.12.1842-13.1.1911), mutta hänkin oli alkujaan Johansson. Hän otti sitten uuden sukunimen isänsä Adolf Fredrik Johanssonin etunimen mukaan. 

Tässä kuvassa Olga on noin 30-vuotias.

Lisää nimenvaihtoja seuraa.

Olga Mamman äiti oli Anna Lovisa o.s. Nyholm (27.11.1844 – 27.3.1882 ). Hän oli syntyjään Askolasta, ja oli Johan Adolfssonin ensimmäinen vaimo. Huomaa tuo kuolinaika.

Olga oli seitsenlapsisen perheen viides. 

Kun Anna- äiti kuoli Olga oli vasta viisivuotias. Hänen nuorin sisarensa Jenny Lovisa (18.3.1882 – kuolinaika ei ole tiedossani) oli äidin kuollessa vasta yhdeksän päivän ikäinen. Voi arvioida, että äiti kuoli synnytyksen jälkiseurauksiin. 

Perheessä oli Olgan ja Jennyn lisäksi Augusta Sofia (7.1.1868- 23.11.1942), August Alfred (8.10.1870-14.10.1936), Carl Vilhelm (1.4.1873-7.8.1889), Amanda Vilhelmina (5.8.1875-29.9.1942), Edward (18.3.1880, kuolinvuosi ei tiedossa).

Maatyöläis- isä joutui huolehtimaan lapsikatraastaan ilman vaimon tukea neljän vuoden ajan. Sitten hän avioitui uudestaan 28.11.1886. Uusi vaimo, Lovisa Smal (1.1.1856-15.3.1931), oli syntyjään Myrskylästä. Hänellä oli tuomisinaan kaksi aviotonta lasta. Sen lisäksi uusperheeseen syntyi kuusi lasta lisää, joista yksi kuoli vajaan kuukauden vanhana.

Näin perheen lapsiluku oli kaikkiaan 15 lasta.

Varhain ansioon

Ei siis ihme, että Olga joutui lähtemään ansioon hyvin nuorena. Hän oli 12-vuotias, kun hän lähti ensimmäiseen työpaikkaansa, joka oli Porvoon lähellä, Emäsalon Orrbyssä, Faddersin talossa, ehkä pikkupiikana. Näin kävi tuohon aikaan monelle muullekin köyhän perheen lapselle, kun suita oli liikaa ruokittaviksi.

Faddersin talo, nykyään Övre Fadders, Emäsalon Orrbyssä kesällä 2016.

Asun Emäsalossa ja ajan tästä ohi aina kun asioin saaren ulkopuolella. Usein siinä tulee Mamman lapsuus mieleen. Kuva: T.M.

Faddersin talosta Olga siirtyi myöhemmin Helsinkiin, jossa hän tapasi tulevan puolisonsa, leipuri Kaarle (Kalle) Mansikkalan (30.6.1877-10.2.1933).

Olga oli täysin ruotsinkielinen, Kalle oli ummikko suomenkielinen. Mutta lempi leiskahti ja naimisiin mentiin 19.1.1901. He olivat silloin 23-vuotiaita. Tai ehkä Kalle oli oppinut hiukan ruotsia työpaikallaan. Siitä kohta lisää. Joka tapauksessa perheen lapset oppivat täysin kaksikielisiksi, ja Mamma puhui heille mieluusti ruotsia, vaikka hänen suomensa oli vanhoilla päivillään minun korvissani virheetöntä. Tästä tarkemmin jutussa Kun Mansikkalan leipomo Albergaan tuli.

Ensin oltiin kihloissa ajan tavan mukaan. Olga Mamma kertoi minulle kerran Leppävaaran keittiössä istuessamme miten hän näytti kihlauksen jälkeen Jenny sisarelleen tulevan miehensä, kun tämä oli työnsä ääressä. Sulhoa kurkattiin aidan raosta ja tämä vilkutti ikkunasta takaisin neitosille. Työpaikka oli Helsingfors Ångebageri osoitteessa Ludviginkatu 5. Myöhemmin yrityksen nimeksi vaihdettiin Helsingin höyryleipomo OY. Siellä varmaan ainakin johto puhui ruotsia, ja voi olla, että Kallekin siitä jotain oppi. Onnekseen.

Jenny- sisaren nimenvaihto

Myös Jenny- sisar lähtee nuorena ansioon, ehkä vielä nuorempana kuin Olga. Varmaankin hänen esimmäinen työpaikkansa oli lapsenpiikana joko Segersbyn kartanossa tai siitä lohkotulla Ljungbyn tilalla, jonka omistajat olivat kartanon sukua.

Tässä kuvassa Jenny on hoidettaviensa, apteekkariperhe Felix ja Elli Relanderin lasten kanssa. Kuvan olen saanut Segersbyn kartanon nykyiseltä omistajalta, Kim Söderholmilta. 

Jenny- sisko oli nuorena neitona tyytymätön Johansdotter/ Johansson- sukunimeensä. Hän vaihtoi nimekseen Lind samoin kuin eräät hänen sisarpuolensa isän toisesta avioliitosta. Tälle nimelle oli suvussa perinteitä uuden äidin puolelta. Jenny löysi sitten aviosiipakseen Helsingfors Spårvägs- och Omnibus Aktiebolagetin teknisen tarkastajan, jonka etunimi oli Otto ja sukunimi, kuinka ollakaan, Johansson.

Olga Mamma, Moster Jenny ja Farbror Otto kylässä Maire Saarisen luona.  Mamman veljenpojalla Alfred Grönqvistillä oli tytär nimeltä Maire, joka muutti Loviisasta Helsinkiin 1949. Ja avioitui Saarisen kanssa?

Olga Mammaa kovasti huvitti sisarensa nimen vaihto. Moster Jenny oli kyllä sittemmin hyvin tyytyväinen avioliiton tuomaan sukunimeensä, Mamma kertoi.

Minulla ei ole mitään muistikuvaa, että Mamma olisi koskaan puhunut elämänsä alkutaipaleen vaikeuksista.

Olga oli aivan kuten sisarensa Jennykin hyvin tasapainoinen, herttainen ja suorastaan kiltti ihminen. En muista, että hän olisi koskaan korottanut ääntään. Ulkoisesti hän oli kuin joku satukirjan mummo - katsopa tuota jutun pääkuvaa, se on otettu hänen 75-vuotispäivänään, tai ylläolevaa yhteiskuvaa. Tuo määritelmä satukirjan mummo on muuten erään perheemme tuttavan suusta. Moster Jenny oli aivan samaa sarjaa. Sisareni Mervi muistelee ihastuneena näiden kahden mummelin herttaisia tapaamisia, kun he taputtelivat ja hellivät toisiaan, kun Moster Jenny ja Farbror Otto tulivat Mansikkalaan visiittiin.

Muita sisaruksia

Näillä kahdella oli sisaruksista varmaankin keskenään läheisimmät välit, muita en muista Leppävaaran kodissa käyneen. Mutta Aune Fasterin säilyttämistä kuvista näkyy, että Olga Mamma on toki tavannut myös muita sisaruksiaan. 

Tässä kuvassa ovat Olga, hänen veljensä August (oikealla), joka oli ottanut nimen Grönqvist, tämän vaimo Ida, näiden tytär Elsa (vasemmalla) sekä Mäntsälässä asuvan Johan Bergin kanssa avioitunut Olgan ja Augustin sisar Amanda Berg (keskellä). Henkilöt on kuvan taakse nimennyt isäni Sven.

Amandan ja Johanin avioliitto olikin hedelmällinen. Lapsia syntyi kaikkiaan 13. Näistä osa otti sukunimekseen Penttilä.

Tämä kuva oli kehyksissä Leppävaaran lapsuudenkodissani Mansikkalan salin piirongilla. Mutta vasta Karin ja Lars osaavat kertoa minulle keitä siinä on. Siinä on koko elossa oleva sisarusjoukko saman äidin lapsia. Olga istuu edessä vasemmalla, hänen takanaan seisoo veli August Grönqvist vierellään sisar Augusta Salminen, tuoliin nojaa veli Edvard Söderlund, oikealla seisoo siar Amanda Berg ja istuu Jenny Lind, myöhemmin Johansson.  Sisarukset ovat päätyneet sukunimiltään varsin erilaisiin ratkaisuihin, miehet oman valintansa tuloksena.

Vielä toinen kuva isäni kuvakokokelmasta. 

Tässä on Olgan veljen, August Grönqvistin perhe, takana vasemmalla Siri Grönqvist, oikealla Elsa Grönqvist, ja keskellä veli jonka nimeä emme tiedä, edessä oikealla Olgan veli August ja vasemmalla hänen vaimonsa Ida. Nämäkin henkilöt tunnisti pikkuserkkuni Karin ja Lasse.

Kävimme alle kouluikäisenä sukuloimassa Loviisassa veljeni Kari sekä Olga Mamma ja Aune Fasteri. Ikävä kyllä en muista matkasta muuta kuin linja-automatkan, ja että Loviisasta tultiin Pernajaan kapearaiteisella junalla. Molemmat suuria elämyksiä pikkupojalle. Ja varsinkin muistan sen kovan kallistuksen, jonka isäni sai aikaan nykyisen Ruskeasuon bussivarikon risteyksessä, kun kovalla kiireellä kukonlaulun aikaan kurvattiin leipäautolla Leppävaarasta Helsinkiin linja-autoasemalle. Tuntui kuin olisi menty kahdella pyörällä

Myös serkkuni Sinikka ja Marja kävivät Loviisassa teini-ikäisinä Mamman kanssa. Mutta Mamman kotitalolla eivät hekään päässeet käymään.

Mamma ja Marja kävivät Loviisan matkallaan ainakin Pernajan tien risteyksessä.

Kaikki edellä kerrotut sukuyhteydet selviävät sukuselvityksestä, jonka on tehnyt pikkuserkkuni Birgitta Ann-Mari Lind,  joka kuuluu Olgan isän toisen vaimon, Lovisa Smalin, sukuhaaran kolmanteen polveen. Hän on tehnyt valtavan työn runsasväkisen ja tuplahaaraisen sukumme selvittämiseksi silloin kun tavallinen kansa ei juuri tietokoneista tiennyt, internetistä puhumattakaan. Respect! 

Osin lähteenäni ovat Aune Fasterin ja isäni säilyttämät kuvat, joiden taakse isäni Sven on kirjannut joitakin henkilötietoja. Harmi kyllä hän ei ole nimennyt niitä kaikkiin kuviin. Mutta onneksi Karin ja Lasse ovat osanneet tietoja täydentää.

Summary in english:

My grandmother had a tuff childhood in a poor agricultural family.
Her mother died when she was five, and she had her first job far away from home at the age of 12.

My grandmother Olga Maria Mansikkala, family Johansson or Johansdotter (4.11.1877-17.12.1960) was born to a family in countryside 15 km from city Loviisa in Pernaja, Segersby village at the coast of Finnish Bay.

Her father Johan August Adolfsson (29.12.1842-13.1.1911) is supposed to been a worker to a big farm house Segersby gård. The family is known to have lived a period in the workers house close to the main building. 

There was seven children in the family when her mother Anna Lovisa, born Nyholm (27.11.1844 – 27.3.1882 ) died a few days after the seventh child was born. Olga was at the time five years old.  Her father married again with Lovisa Smal (1.1.1856-15.3.1931) who already had to children and was still getting five more so there was all together 15 children in the family during the time.

At the age of 12 she had to take work outside home which was not unusual at the time for poor families. Her first working place was in Emäsalo, house of Fadders, in the same island where I live now in the summer place I inherited after my mother. 

Later on she moved to Helsinki where she met her becoming husband Kaarle (Kalle) Mansikkala (30.6.1877-10.2.1933).
Kalle was from Finnish speaking countryside and Olga from Swedish speaking so it would be interesting to know how they communicated to start with. They did not speak each others languages, not much anyway. Maybe Kalle had learned some frasen in swedesh while working in the bakeries i Helsinki owned by swedesh speaking families. They got married 19.1.1901.

Also her youngest sister Jenny ( b. 18.3.1882 ) was living in Helsinki. Olga, for us Mamma, told me once how she had shown to her sister her groom working in the bakery Helsingfors Ångebagerie by looking trough the openings in the fence outside and he had winked back from inside.

More about their family life under the title Kun Mansikkalan leipomo Albergaan tuli (When Mansikkala bakery arrived to Alberga).

There was plenty of changing family names at the time. For ex. Jenny did not like the name Johansson and took instead a new name Lind before getting married. Then she met handsome technical controller of Helsingfors Spårvägs- och Omnibus Aktiebolaget, Otto with family name, just that, Johansson. This amused a lot my grandmother, who told that Moster Jenny had anyway been quite satisfied with her new family name after her marriage with Farbror Otto.

I have no memories that Mamma ever had mentioned her hard childhood. She and Moster Jenny were two very pleasant and calm persons, looked like picked out from a storybook. I have no memory she ever had raised her voice.

Among pictures after my father and aunt Fasteri, Aune, there are plenty of pictures with persons from the family of Mamma. Unfortunately there are meny with no named persons. I have published here some that I have good reason to believe they are her sisters or brothers and who is who.

We visited Loviisa with my brother Kari, Fasteri and Mamma when I was maybe 5-6 years old. I remember the long bus trip, and that the last part of the trip was in a little train on narrow rails in Loviisa. But we did not visit Pernaja or Segersby. So is the case with my cousins Marja and Sinikka. There is a picture with Marja and Mamma at the Pernaja road crossing in Loviisa.

About the statue of Mikael Agricola at the beginning of the article: He is the man who created written Finish language and was born 1510 just a few kilometers from Segersby.